Ainekset: kalapuikkoja makaronia näkkileipää rypsiöljyä valkosipulia

Pannulla paistettavat pakasteet ovat tosi riskialtis juttu. Seuraavalla kerralla valmistan kalapuikot uunissa, oli kuinka kiire tahansa! Näin kävi:

Ensinnäkin olin typerästi laittanut paistinpannun hellalevyn päälle niin, että sen varsi kuumeni makaronikattilaa odottavan toisen levyn yläpuolella. Siihen varteen tarttuessani hankin päivän ensimmäisen palovamman. Se ei hillinnyt kuitenkaan luovuuttani, vaan keksin loistoidean murskata näkkileipää ja paistaa sitä öljyssä lisukkeeksi. Olin kuitenkin vähän liian lumoutunut näkkärinmuruideastani, enkä tajunnut sitten murujen paistamisen jälkeen lisätä öljyä tarpeeksi, ja näin ollen poltin kalapuikkoparat.

Halusin tietenkin keittää makaronit tasan samaan aikaan kun paistoin puikkoja, ja kaataessani niitä kiehuvaan veteen, kuuma höyry poltti toista kättäni, sitä, joka oli vielä tähän mennessä säästynyt. Ihme, etten osannut varoa höyryä, vaikka käytin sitä viime vuonna koulussa lähes päivittäin!  Makaroneja levisi siinä säikähdyksessä pitkin keittiötä. Poimiskelin sitten niitä pöydältä suoraan kattilaan, varmaankin erittäin hygieenistä.

Kalapuikot siis paloivat monin paikoin aika mustiksi. Makaronista tuli ihan normaalia (se nyt olisikin ollut katasrofi jos en edes sitä olisi osannut keittää), ja sekoitin näkkärinmurut siihen. Ne toivat ateriaan rapeutta ja kouluruokalamaista (hyvää) makua. Koska kalapuikkoja oli paljon, laitoin vähiten palaneet jääkaappiin huomista varten: rumimmat piti syödä heti pois minua kauhistuttamasta. Kuorin palaneet osat pois, onpa ironisen kätevää kun se kuori lähtee niin helposti! Ja kylläpä rasvaisesta ruuasta tulee ällöttävä olo.