Ainekset: 1 sipuli 2 isoa herkkusientä kirsikkatomaatteja ruokakermaa katkarapuja timjamia suolaa ja pippuria

Rauhallinen lauantai Espoossa, olin päättänyt jo kunnolla etukäteen että tänään kokeilen Tuulin kastikereseptiä. Olin ruuanlaitolle tosi otollisessa mielentilassa, koska aamu oli niin kiireetön että ehdin tarkistaa perusteellisesti mitä aineksia tarvitaan, mitä meillä on ja jopa kirjoittaa ylös kännykkään mitä pitää ostaa. Oli ihanaa kävellä Tapiolan Stockalle auringonpaisteessa, ihanaa tehdä ostokset yhdessä poikaystävän kanssa ja ihanaa kävellä takaisin.

Pilko sipuli pieneksi. Eli mitä sille pitää tehdä? Poikaystävä, joka kuulemma käytti köksäntunnit keitosten ja luokan sabotointiin, hämmästytti ja kuori sipulin ammattimaisen näköisesti, valitsi laatikosta veitsen ja alkoi pilkkoa, ei edes itkenyt. Sillä välin minä mietin sitä, miten avuton oikeastaan olenkaan, ja pitääkö herkkusienet pestä, ja jos pitää, niin harjan kanssa vai ilman.

Edelleen oli ihanaa, kun saimme sipulit, herkkusienet ja tomaatit pannulle. Ne tuoksuivat jumalaiselle! Aloin suunnitella että jos me joskus kutsutaan joku kasvissyöjä kylään, me laitetaan tätä. Jos me joskus opitaan tekemään kanaa, niin tehdään tätä lisukkeeksi. Tehdään aina tätä.

Mutta sitten ei ollut enää ihanaa kun kaadoin kerman niiden ihanien tuoksuvien ainesten päälle. Jokin vaisto sanoi että nyt pilasin koko aterian. Ei enää tuoksunut oikein millekään. Laitoin mausteita, mutta liian vähän, koska ei maistunut millekään. Kun alettiin syödä, niin ei naurattanut. Olisin niin kauheasti halunnut niitä hyviä sipuleita, sieniä ja tomaatteja, jotka olivat nyt kadonneet jonnekin kerman ja tylsien katkarapujen uumeniin. Poikaystävä väitti tykkäävänsä kastikkeesta (maustettuaan oman lautasellisen jälleen erikseen) ja nauttivansa katkaravuista, minä totesin että olen iäkseni kyllästynyt katkarapuihin. Ja pastasta tuli TOSI raakaa ja sitä oli liikaa.

Jälkiruuaksi syötiin koulusta ostettuja suklaa-kauralesemuffinseja joiden päälle lusikoitiin ihanaa vaniljanmakuista feikki-Naminamia. Onko muuten Naminami-vanukasta enää olemassa? Onko sen nimi muuttunut? Sitten väiteltiin pesukoneen täyttämisen filosofiasta. Minun mielestäni astioilla ei saa olla mahsollisuutta kolista toisiaan vasten, koska ne saattaa mennä rikki. Onko näin? Väittelen kai kiivaimmin asioista joista en tiedä oikeasti mitään.

Kiitos reseptistä, siitä tulee suuri herkku kun seuraavalla kerralla jätän katkaravut ja kerman pois. Jonain päivänä toivon mukaan opin myös vahtimaan pastan keittoaikaa täsmällisemmin.

Milloin pitää käyttää liesituuletinta?