Joululomanviettoa mökillä: päätettiin alkaa perheen kesken pasta-aiheista kokkisotaa. Innoittajana oli isän uusi pastasta kertova kirja "Olio & aglia" tms, jossa oli paljon pastaohjeita.

Kuten aina, halusin laittaa meidän joukkueen pastaan munakoisoa ja kesäkurpitsaa (täytyy nyt oikeasti ottaa opikseni, ei ne mitään erikoishyviä aineksia ole), sen lisäksi siihen tuli tomaattimurskaa. Toinen joukkue suunnitteli pekonipastaa, mutta pekoni unohdettiin lisätä kauppalistaan ja suunnitelmat muuttuivat. Kaupassa oli muitakin ongelmia, vaikka ajettiin Millan ja Tommin kanssa Tammisaareen saakka ostoksille. Hylly toisensa perään oli tyhjänä, eikä tuoreita yrttikasveja ollut ollenkaan!

Pastat tehtiin vuorotellen, mutta meidän pasta jäi jossain vaiheessa kesken ja toinen joukkue lisäsi sinne jälkeenpäin kuuliaisesti meidän ohjeiden mukaan sipulia, basilikaa ja ties mitä muuta. Se oli aika epämääräinen mössö. Tommi ihmetteli ääneen, eikö me oltais voitu valita joku tietty ohje siitä kirjasta, kuten oltiin sovittu tekevämme. Sekoittamalla useampaa ohjetta keskenään oltiin taas saatu aikaan se mauton munakoisopasta, joksi jokainen keitokseni lopulta muuttuu.

Opin sentään jotain uutta. Pastanvalmistus aloitettiin paistamalla valkosipulia, ja kun kirjassa ei mainittu mitään määriä, me Tommin kanssa paistettiin yksi kynsi. Se oli liian vähän. Isä laittoi kuulemma heidän pastaan viisi. Aina aikaisemmin me ollaan laitettu valkosipulijauhetta, nyt kuoriminen ja puristaminen ja muu oli kivaa. Mausteita ei muutenkaan ollut tarpeeksi, koska en uskaltanut antaa Tommin laittaa tarpeeksi. Reilusti maustettu ruoka on aina ihan kauheaa ja siihen törmää usein (ja siksi yritänkin totutella siihen).

Olin onnellinen kun kerrankin jossain luki, mitä munakoisolle pitää tehdä. Ripotella päälle suolaa, odottaa 15 min ja sitten huuhdella. En osaa sanoa mikä tämän käsittelyn vaikutus siihen koisoon oli, mutta olo oli tärkeä kun kerrankin tehtii jotain sen kitkeryyden poistamiseksi. Mutta sekä munakoisoa että kesäkurpitsaa oli ihan liikaa. Kun ostat kokonaisen vihanneksen ja käytät siitä puolet, niin mitä teet sille lopulle? Teet siitä huomenna uuden pastan? Ei ne kaikki olisi edes mahtuneet pannulle, jos nyt olisi päättänyt paistaa kaiken. Ja raakana ne on hyi miten pahaa, testasin tänään nälissäni.

Vihollisjoukkueen suppilovahveropasta oli taivaallista. Siihen antoivat makua kerma ja pecorinojuusto, jota tulee tästedes olemaan jokaisessa tekemässäni pastassa. En siis ollut voittajien joukossa. Mutta seuraavana aamuna (vastustajien pasta syötiin loppuun illalla) meidän pastanjämiä maistellessa huomattiin, että sen maku oli parantunut yön aikana. Lieneekö mahdollista.