Eilen mietittiin Tommin kanssa tuntikausia (passiivisesti) mitä ruokaa tehtäisiin. Sitten ryhdistäydyttiin ja alettiin selata keittokirjaa, jonka hänen vanhemmat on saaneet muinoin kihlajaislahjaksi. "Arkiruokaa kahdelle", se ei ollut kuvien puutteen takia kovin inspiroiva kirja, mutta ainakin ohjeet oli helpon oloisia. Halusin kerrankin jotain muuta kuin pastaa ja keksittiin kirjasta pyttipannu. Jääkaapissa olikin sattuman kaupalla keitettyjä jämäperunoita. Ohjeessa kehotettiin paistamaan ensin pekonia, jotta siitä irtoaa rasva ja muut ainekset voi sitten paistaa pekonin rasvassa. Ei ollut hyvä idea, koska se pekonin rasva oli tahmeaa ja kiinnittyi pannun pohjaan ennenpitkää epämääräiseksi mömmökerrokseksi. Epäilimme, että peunoiden, sipulien, herkkusienten ja makkaroiden paistaminen kesti sen takia epäluonnollisen pitkään.

 
Keittokirja neuvoi kaivamaan ainesten keskelle kolon ja rikkomaan sinne kananmunan. Se oli hauska ja toimiva juttu, mutta pekonirasvan muodostama "välipohja" pitkitti kananmunankin paistumista. Annoin Tommin maustaa pannun oman mielensä mukaan, sitten huusin jonkin aikaa epätoivoisena "ei noin paljon", ja lopulta päätin olla katsomatta.

Pippuria oli ehkä vähän liikaa, mutta kaiken kaikkiaan pyttipannu oli ihanaa. Lapioimme sitä suuhun hurmion vallassa ja joka toisen haarukallisen jälkeen kuului: "Loistavaa! Tää on loistavaa!" Tommi ehdotti, että tätä me voidaan laittaa aina kun on enemmän porukkaa koossa. Muuten hyvä, mutta kun pyttipannu yleensä tehdään vanhoista jämistä, ei vieraat ehkä katsoisi hyvällä tällaista arvokasta ateriaa, oli se kuinka hyvää tahansa...

Puolenyön aikaan alettiin paistaa lettuja. Minun teki niitä mieli kovasti, mutta söin paistoprosessin aikana niin paljon pipareita, etten lopulta jaksanutkaan yhtään lettua. Aamulla sitten oli ihanaa herätä nauttimaan herkkuaamupalasta vadelmahillon kera.

Olin ihan kauhuissani, kun näin miten paljon Tommi laittaa rasvaa lettupannulle. Sitten huomasin, että lettujen kääntämisessä ei ollut enää mitään ongelmia kun rasvaa oli kerrankin tarpeeksi. Itse olen aina vältellyt letunkääntämistä, koska rasvan vähyydestä johtuen en ole saanut lettua irti pannusta. Yksinkertaista, uusi helpon kääntämisen aikakausi on alkanut. Mutta, kun rypsiöljy on kasvirasvaa, voiko sillä lotrata loputtomiin vai tarkoittaako se vaan että kolesteroli ei kasva mutta joku muu kasvaa?