Näin käy kun kirjoittaa koko päivän innoissaan opinnäytetyötä ilman taukoja, ja havahtuu sitten vasta kun on pyörtymäisillään siihen että ruokaa pitäisi saada, ja ei siinä vaiheessa jaksa kauheasti keskittyä siihen ruuanlaittoon.

Eilen: Paistoin munakoisoa ja jauhelihaa pannulla. Olen edelleen epävarma munakoison valmistusmenetelmistä joten paistoin sen vaan rasvassa (lopputulos ihan ok). Tajusin ilokseni, että jauheliha on itsessään niin rasvaista, ettei pannulle tarvitse laittaa paistaessa öljyä. Ikävä tajuaminen oli se, että edelleenkin laitan hellan vaan kyselemättä täysille ja sitten ihmettelen miksi kaikki tuntuu palavan pohjaan.

Jääkaapissa on seissyt jo jonkin aikaa purkillinen tahinia eli seesaminsiementahnaa Millan falafel-kokkauksen jäljiltä. Eilen sitten mietin mitä tunkisin jauhelihan ja koisojen sekaan, ja jostain se tahna pulpahti mieleen. Onneksi joku sattuma pidätti minua laittamasta sitä pannulle kerralla ruokalusikallista enempää - kaaaarmivan makuista! Tahna käänsi koko sössön ihan hirvittävän omituisen makuiseksi.

Paniikissa kaivoin jääkaappia lisää etsien jotain, millä peittää tahnan maun ja käteen osui purkillinen Barillan Arabbiata -kastiketta. En kestä chiliä, mutta hätätilanne vaati toimintaa ja lotrasin kastiketta pannulle innokkaasti. Maistelin välillä vieläkö voi laittaa lisää, mutta siinä vaiheessa kun vahva chilijälkimaku vihdoin saavutti kieleni, olin jo ammentanut kastikkeeseen puoli purkkia arabbiataa.

Viimeistelin katastrofikastikkeen tuoreilla basilikanlehdillä ja söin nieleskellen. Oikeastaan se oli ihan hyvää, ja tahinin jauhoinen maku jotenkin sopi munakoisoon. En kuitenkaan suosittele moisen mömmön harkitsematonta käyttämistä, ilmankos Milla ei meinannut löytää sitä mistään ruokakaupasta.