Avattiin Millan kanssa tänään alkanut ruokaviikkomme aika laimeasti. Tarkoituksena on, että viikon ajan teemme "oikeasti" ruokaa rauhassa ja ajan kanssa. Ruokaostosten tekeminen hitaasti kotona laaditun ostoslistan kanssa on ihanaa, ehtii vertailla hintoja ja etsiä hyllystä kotimaista ja luomua. Ensimmäinen ateriamme oli sipuliset lihapullat ja perunamuussi. Tuttuun tapaamme haluttiin sooloilla pullat kahta eri ohjetta sekoittaen. Millan muinoin köksänopelta saamaan ohjeeseen ei kuulunut kastiketta, joten se osuus katsottiin äidin vanhasta arkiruokakirjasta. Muussi päätettiin tehdä valmiista kaupan pakkauksesta, ne näyttävät niin houkuttelevilta.

Mietittiin, pitäisikö lihapullat paistaa uunissa vai pannulla. Hämmentävää kyllä, äidin keittokirja suositteli keittämistä. Voiko sipulia valmistaa keittämällä? No, onhan sipulikeittoakin, ja jauhelihakeittoa. Vaikka siinä ne lihat taidetaan paistaa ensin... Kirja näytti niin kokeneelta ja luotettavalta, että päätettiin toimia sen mukaan. Minä pyörittelin pullia ja Milla kommentoi kattilan ääreltä: "Nyt kiehuu... nyt ne on harmaita... nyt sipulit alkaa irtoilla ja nousta pintaan..."

Kirja ei ilmoittanut mitään viitteellistäkään keittoaikaa, ja meillä olikin päänvaivaa kun yritettiin selvittää, milloin pullat ovat kypsiä. Lopulta todettiin, että kyllähän raakaa jauhelihaa voi syödä, kuten tartarpihveissä, ja raaka sipulikin on ihan hyvää ainakin salaatissa.

Lopputulos oli erittäin laimea. Maustamiseen olisi voinut taas kerran panostaa enemmän, sillä edes ketsuppi ei pelastanut harmaata ateriaamme. Lihapullia tuli niin valtava määrä, että puolet päätettiin pakastaa koiranruuaksi. Osa syötettiin koiralle heti tuoreeltaan. Se taisi tykätä.