Saatiin äsken Millan kanssa äsken aikaan mahtava pasta! Ollaan syöty nyt neljä päivää pelkkiä yo- / valmistujaisjuhlista jääneitä salaatteja ja kakkuja - jotka siis nahistuivat päivä päivältä entistä vastenmielisemmiksi ja joihin lisäilin fetapaloja, pestoa ja erilaisia kastikkeita venyttääkseni kyllästymispistettä mahdollisimman pitkälle.

Tänään kohtasimme sen hetken, jolloin salaattia ei olisi enää saanut kurkusta alas. Aika innokkaina lähdettiin siis läheiseen uuteen Valintataloon valikoimaan aineksia juhla-aterialle (juhlat sen kunniaksi, ettei tarvitse enää syödä juhlaruokia). Kollektiivisten mielitekojemme perusteella päädyttiin lopulta pekoni- herkkusienipastaan.



Siitä tuli tosi hyvää. Tajusin vasta nyt, että meidän jääkaapissa on kaikki nämä ajat ollut runsaasti valkosipuleita odottamassa innokasta ruuanlaittajaa. Olen monet kerrat turvautunut valkoisipulijauheeseen, kun en ole näitä kasviksia huomannut jääkaapin ovessa. Millan lempeän opastuksen alla tajusin myös pitää tyhmänä muutamaa ruuanlaittotapaani ("Ai sä leikkaat ne pekonit saksilla suoraan tohon tirisevälle pannulle. Mä ihailen sun rauhallisuutta, itse aina leikkaan kaikki ainekset ennen kuin alan paistaa niitä. - - Mä voisin muuten poimia noita mustuneita pekoninpaloja pois vähän samalla kun leikkaat niitä rauhallisesti lisää...")

Pastaan tuli myös kermaa ja jotain erityisiä italialaisia juustolastuja. Nautittiin ruuasta täysin siemauksin ja samalla suunniteltiin ensi viikolle ruokalistaa. Kummasti sitä alkaa ruuanlaitto kiinnostaa kun on vähän aikaa elänyt nahistuneella salaatilla...