Muutaman viikon takainen onnistumiseni lasagnenlaitossa hivelee edelleen itsetuntoani, joten päätin kohota pastakokkien asteikossa seuraavalle tasolle ja pyöräyttää käden käänteessä uunivuoallisen canneloneja. Toisin kuin lasagnen kanssa, tämä ei ollut edes ensimmäinen kertani, sillä keväämmällä vietimme isän luona mukavan perheillan canneloneja vääntämällä. Se oli huippuhauskaa, kun mukana oli pastakone sekä ihmisiä, jotka osasivat käyttää sitä. Muisteluni mukaan cannelonit ovat helppo ja vaivaton herkku.

Mutta kuinkas sitten kävikään. Lähikaupassamme ei tietenkään myydä valmiita cannelonilevyjä, eikä pastakonetta (saati sitten sen taitavia käyttäjiä) ole nyt lähimailla. Valintatalon hyllyjä tutkaillessani tulin mielestäni oikein hyvään ratkaisuun: lasagnelevyt toimittavat varmasti saman asian.

Koska levyt ovat kovia, päätin keittää ne. Katkoin levyt puoliksi ja iskin ne kiehuvaan veteen. Olin edelleen erittäin tyytyväinen ideaani, kunnes tuli aika ottaa levyt pois. Tai paremminkin levy. Se yksi paksu levy, joka oli muodostunut, kun kaikki lasagnelevynpalaset olivat jumittuneet kiinni toisiinsa. Ei auttanut muu kuin laittaa pastakasa viileään veteen ja yrittää erotella joukosta jonkinlaisia toimivia osia. Milla avuliaasti täytti pelastamani pastanriekaleet valmistamallani kikhernetäytteellä ja taitteli ne kiinni - paitsi että ne eivät pysyneet kolmioina, vaan pyrkivät sinnikkäästi alkuperäiseen muotoonsa. Lopulta luovutimme ja päätime, että menköön uuniin minkä tahansa näköisinä.

Me nimittäin uskoimme vakaasti, että cannelonit täytyy paistaa. No, uunihan vain pahensi asiaa. Kohta meillä oli pellillinen kivikovia pastakäppyröitä, joiden välissä vieri ja pyöri herneitä ja sisällä muhi muutaman millilitran kokoinen osuus täytettä. Päivän ateriamme! Yhden hyvän puolen keksimme tästäkin sähläilystä: onneksi Mari ei ollut kotona, muuten olisimme ehkä vastuullisina isosiskoina pakottaneet itsemme laittamaan näiden möykkyjen lisäksi jotain syömäkelpoistakin.




P.S. Kuvan cannelonit näyttävät ihan ok:lta, eikö niin? Ne ovatkin uusintaerä, jonka tein heti edellisten (epäonnistuneiden) perään, vain hieman huolellisemmin. En kestänyt sitä ajatusta, että lasagnelevyideani olisi täysin käyttökelvoton!