Tällä viikolla olen vihkiytynyt perunanuijan käyttöön. En ole aiemmin edes tiedostanut kyseisen välineen olemassaoloa, mutta eräänä aamuna Hesarin Nyt-liitettä selaillessani sain valtavan ruokainnostuksen, joka johti nuijan esille kaivamiseen. En yleensä lue Nytin ruokajuttuja, koska oletan niiden olevan jotenkin liian hifejä minun taidoilleni. Nyt vuorossa oli Jesse-bändin suosikkiresepti, ja pelkkä kuva oli niin hauska, että juttukin piti lukea. Mikään ei voinut estää minua kokeilemasta Kalifornia-Keken kikhernepihvejä - varsinkaan, kun tarvittavat ainekset löytyivät sattumalta jääkaapista.

Kikherneitä oli jäänyt yli jostakin edellisestä kokeilustani, ja ne säilyvät pakkauksen mukaan avattunakin yliluonnollisen pitkään. Currytahnapurkki oli seissyt jääkaapin ovessa ties kuinka kauan avaamattomana, kananmuniakin löytyi. Loistavaa!

Kikherneiden muussaaminen perunanuijalla oli uskomattoman hauskaa. Ne näyttivät kuitenkin kasvispihviaineksina aika yksipuolisilta, varsinkin kun pihvien oli tarkoitus tulla rantaeväiksi poikaystävälleni, joka ei kyseisistä herneistä pahemmin tykkää. Lisäsin siis joukkoon silputtua kesäkurpitsaa ja kirsikkatomaatteja hämäykseksi.

Ihmettelin hieman ohjeessa annettua currytahnan määrää: vain 1 tl, vaikka Keken reseptissä herneitäkin oli kolme kertaa enemmän kuin minulla. Mahtaako sellainen määrä edes maistua miltään? Kyllä maistuu, totesin, kun maistoin seostani, johon currytahnaa oli iloisesti livahtanut muutamia lusikallisia. Huh, ja lähemmin tarkasteltuna purkin kyljessäkin lukee "tulisiin ruokiin"! Paikkasin mokani lisäämällä enemmän korppujauhoja ja kananmunaa. Ne ilmeisesti peittivät liian tulisuuden, koska poikaystävä määritteli pihvit hieman mauttomiksi.

Ohjeessa kehotettiin pyörittelemään pihvit korppujauhoissa ja paistamaan pannulla. Mutta minä en saanut taikinaani mitenkään kiinteään muotoon, saati sitten pihviksi. Lopulta päätin laittaa hellan kuumenemaan ja muotoilla pihvit siinä paistinpannulla. Hyvin onnistui, ripottelin sitä korppujauhoakin pihveille ja tulos oli onnistunut - siis rakenteeltaan, maussa nyt ei ollut mitään erityistä kehuttavaa. Aika laimeaa. Seuraavalla kerralla laitan tomaatteja enemmän, ne piristävät.



Kun nyt pääsin nuijimisen makuun, päätin seuraaavana päivänä kokeilla perunalettujen tekoa. Niiden tekeminen oli vähintään yhtä hauskaa, ja lopputulos yhtä laimea, mutta joku näissä kasvispihveissä / -letuissa (jotka ovat näiden kokemusteni perusteella lähes sama asia) viehättää. Ehkä jos keksisin sopivat kastikkeen, joka vähän elävöittäisi noiden makua. Jääkaapista löytynyt  Barillan Pecorinokastike (kuvan punainen mönjä) sopi, mutta inhoan sen sisältämiä juustokokkaireita. Vinkkejä otetaan vastaan.