Mietin aamulla, mitä ruokaa minun tekisi mieli. Ei kerrassaan mitään. Sitten keksin yhden: sushia. Olin eilen ihaillut netissä jonkun bloggaajan pyöräyttämiä kauniin näköisiä sushirullia, ja tottakai kuvittelin tekeväni itse samanlaiset käden käänteessä. Ohjeen kanssa: puuroriisin keitosta kerrottiin Kotilieden keittokirjassa, hapankorppupakkauksen kyljessä taas oli houkutteleva resepti hapankorppurullille.





Kävin oikein bussilla isossa Citymarketissa ainesten perässä. Ajattelin tehdä kahdenlaisia kääröjä: toisessa on riisiä, toisessa kalaa hapankorppuun käärittynä. Pinaatti saa korvata merilevän, kalaksi käy graavattu kylmäsavulohi. Piparjuuritahnasta en juuri tykkää, joten teriyaki saa maustaa riisin. Ja tuorejuustoa hapankorppuun, nam... Raikasteeksi kurkkusuikaleita ja ruohosipulia.

Olin aika onnessani, kun pääsin liottamaan hapankorppuja ja käytin ensimmäistä kertaa elämässäni reikäkauhaa. Olin antanut sellaisen aikoinaan poikaystävälle synttärilahjaksi (siis silloin kun emme vielä seurustelleet enkä tiennyt mitä kapistuksella tehdään), ja olin kuvitellut sen täysin hyödyttömäksi huumrilahjaksi. Mutta reikäkauha, mikä keksintö! Sillä sai kivasti valutettua vedet lihaliemessä liotettavista korpuista. Aloin jo haaveilla munkkien tekemisestä.

Hapankorppuosuus meni aika hyvin. Tulos oli tosin aika suolainen, mutta sellaista se graavilohi on. Riisi aiheutti enemmän päänvaivaa. Keittokirjan ohjeet sen valmistukseen olivat epäselvät, ja niin olivat myös omat tavoitteeni riisin muotoilun suhteen. Sitä paitsi pussissa ostamani pinaatinlehdet oli valmiiksi revitty minimaaliseksi silpuksi. Miten voin kääriä sellaisiin yhtään mitään? Päätin lopulta kasata pieniä riisikekoja pinaatin päälle, jotta tulos edes näyttäisi sushilta. Joo, näyttihän se, ja lopulta myös maistui, sillä teriyaki toi juuri sen kaivatun sushimaisen maun - huh!

Kun on saanut aikaan jotain kivan näköistä, sitä ei vaan voi syödä heti pois. Lääkitsin siis nälkääni popsimalla pinaattia ja loput riisistä - ja huomasin sen olevan sisältä kovaa ja jäykkää. Voi olla, että suurin nautinto, mitä sushiateriallani on tarjota, on se kiva ulkonäkö. Katsoa saa muttei maistaa...