Tapiolan Stockan ruokaosasto sunnuntai-iltapäivänä: asiakkaita on kourallinen, mutta ehdin edetä poikaystävän kanssa vain valmisruokatiskille, kun löydämme ensimmäisen tutun. Setäni oli hankkimassa ruokatarvikkeita, ja pääsimme esittelemään kihlasormuksiamme. Hetken jutustelun jälkeen setä jatkaa matkaa ja me maleksintaamme. Ruokaostoksia on niin ihanaa tehdä hitaasti, miettien ja katsellen.

Valitsemme valmisruuista falafelit, jotka osoittautuivat myöhemmin maailman herkullisimmiksi. Etenemme muutaman metrin banaaniosastolle ja uppoudumme jälkiruuan miettimiseen, kun huomaan, että joku heilauttaa tyhjän ostoskorin poikaystävän päähän. Hänen paras kaverinsa tyttöystävineen on myös ruokaostoksilla, ja taas seuraa hetki iloista juttelua. Kun kaverit jatkavat matkaa, päätämme, että banaanit suklaatäytteellä on ok jälkiruoka - vakiojuttuni, aina ihanaa!

Ihme kyllä en ikinä tapaa tuttuja lähikaupassani, vaikka käyn siellä tosi usein. Näköjään joskus kannattaa mennä merta edemmäs kalaan.